Pallastunturissa hiihtämässä

Reissun suunnitelmana oli hiihtää alla olevan kartan mukainen reitti, yöpyä tunturissa ja nautiskella tunturimaisemista. Mukava viikonloppu retki siis! Kilometrejä matkalta kertyi n. 15, mutta maasto oli kovaa nousua ja laskua.

Autolla ajaessa ihmettelimme koko auton syvyyksiin peittäviä aurausvalleja, sekä mahtavia tunturi maisemia. Jätimme auton Yli-Kyröön Vuontisjärven vastarannalle. Ahkio ja liukulumikengät pois autosta ja ei muuta kuin menoksi! Katsoimme kartasta suunnan ja lähdimme hiihtelemään Vuontisjärven halki. Tunturituuli puhalsi voimakkaasti, niin että kuoritakin huppuun sai suorastaan sukeltaa. Järven jälkeen metsään sukeltaessa tuuli onneksi laantui ja etenemisestä tuli jälleen nautinnollisempaa. 

 Suunnittelemaamme reittiä Röyninkurua pitkin menikin meidän onneksi luisteluhiihto pohja, jota pitkin oli mukavan vaivatonta nousta kohti puurajaa. Tiheämpi sekametsä vaihtui pikkuhiljaa edetessä harvemmaksi ja harvemmaksi. Tunturiin noustessa taukoja piti pitää tiuhaan tahtiin ja pähkinät taskusta hupenivat kovaa kyytiä, onneksi niitä oli repussa vielä runsaasti! 

 Puurajan lähestyessä oli aurinkolasit pakko kaivaa silmille kun auringon kevätsäteet meinasivat saada tämän hiihtelijän sokeaksi. Osasyy sokeuteen saattoi olla myös mahtavat maisemat 😉 Kurussa ohitsemme kiisi useita luisteluhiihtäjiä, joista osa ohitti meidät hiki valuen ja toiset pysähtyivät rupattelemaan kuinka ollaan ahkion kanssa tunturiin päädytty! 

Vihdoin ja viimein horisonttiin alkoi piirtyä pieni, söpö autiotupa. Montellinmaja nimeltään! Sukset oven pieleen ja sisälle tulen sytyttelyyn. Edellinen vierailija oli ihanasti vuollut kiehiset valmiiksi, joten tulet saatiin nopeasti syttymään ja tupa lämpiämään. Makkaran paisto hommissa ollessamme tupaan saapui kelkalla muutama poromies, joilla juttua riitti! Laitoimme myös lounaaksi valmiit retkiruokapussit, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Tuvassa vieraili poromiesten lisäksi isompi ryhmä, joka oli matkalla Nammalakuruun. Tovin kuluttua paikalle saapui saksalaisryhmä, jotka meinasivat jäädä yöksi Montellinmajalle, joten me lähdimme siitä Nammalakuruun yöksi. 

 Montellinmajalta noustessamme kohti Nammalakurua horisontista kohosi pikkuhiljaa äärimmäisen kaunis maisema, Pallakset ilta-auringossa. Tuvassa oli erinomaisesti tilaa, joten levitimme yötavarat ja ryhdyimme jälleen ruoanlaittoon. Nammalassa on myös kaivo, josta saimme aivan mahtavan makuista tunturivettä <3 Pimeyden laskeutuessa tuntureille, tarkkailin taivasta josko olisi jälleen revontuli mahdollisuutta. Valitettavasti taivas meni paksuun pilviverhoon… Iltapalaksi laitoin harmistukseen suklaabanaaneja ja näkkäriä. 

 Aamulla reippaana lähdin ennen aamupalaa kuvaamaan Pallaksia aamuauringossa.  Hiihtelin vähän matkaa Jäkäläkeron reunustaa pitkin ja kuvasin. Palatessani tuvalle oli Valtteri ihanasti tehnyt aamupalan valmiiksi ja pääsimme melko ripeästi hiihtämään päivän taivalta. Nousimme ensin Nammalakurun tuvalta Saivo- ja Jäkäläkeron väliin, josta olisi suunta alaspäin. Maisemat olivat jälleen upeat!

 kurun laskeminen liukulumikengillä tuntui reisissä, jalkapohjissa ja oikeastaan kaikkialla. Jyrkkyyden takia pujottelimme kurun reunalta toiselle, jottei vauhti kiihtyisi ahkion kanssa liian kovaksi. Puurajan yläpuolella hanki oli erittäi jäistä ja epämukavaa laskea, mutta heti puurajassa touhu muuttui nautinnollisemmaksi. Kantohangen päällä oli parikymmentä senttiä puuteria ja suksi luisti siinä mukavasti. 

Tunturista laskeuduttua hiihtelimme rentoa vauhtia Saivojärven reunustaa pitkin kohti Vuontisjärveä ja autoa. Reissu oli paketissa ja mieli tunturimaisemista inspiroitunut!