Ahh, pitkästä aikaa olisi aikaa kunnolla lähteä tunturiin ja vielä luvattu upeaa säätä, sekä revontulia! Niinpä päätimme suunnata kohti Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa, kauniisiin kansallismaisemiin!
Aittaniemen autiotupa on syksyllä 2019 peruskorjattu, neljän hengen tupa, joka on vieraskirjan perusteella melko aktiivisessa käytössä etenkin pilkkijöiden keskuudessa. Tupa sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Pallasjärven rannalla. Lähin parkkipaikka löytyy Punaisten hiekkojen päivätuvan läheltä.
Koska olimme liikkeellä niin myöhään, päätimme ensimmäiseksi yöksi ottaa kohteeksi Aittaniemen autiotuvan, jonne olisi lyhyt parin kilometrin hiihtomatka. Automatkan jälkeen olikin ihanaa astua Pallasjärven mahtaviin maisemiin ja tuoksutella tunturi tuulta. Punaisten hiekkojen autiotuvalla ei näkynyt ihmisiä, mutta ehkä eilispäiväiset jäljet johtivat kohti Aittaniemeä. Arvuuttelu onko tuvalla ihmisiä, kävi kuumana koko hiihdon ajan. Hiihtosauvaan meinasi mennä hermot jo tällä lyhyellä pätkällä, kun teleskooppi systeemiä ei saanut kunnolla kiristettyä. Jos nyt ostaisin uudet sauvat, hankkisin ne klipseillä, en väännettävällä lukolla.
Aittaniemeen saavuttua oli tupa varattu, mutta he olivat siellä olleet jo useamman yön, joten siirtyivät ystävällisesti muualle kun emme olisi kaikki sinne mahtuneet. Olimme syöneet tuhdin päivällisen Kittilässä, joten suuntasimme ruuanlaiton sijaan kokeilemaan millaista kalaonnea Pallasjärvi meille tällä kertaa suosisi. Edellisellä kerralla saimme alamittaisen harjuksen. Samainen “onni” kävi tälläkin kertaa.
Pilkinnän päätteeksi laitoimme ruokaa, poronkäristystä ja mummonmuusia. Nam! Ruokaillessa paikalle saapui kolme väsynyttä vapaalaskijaa, jotka jäivät meidän kanssa jakamaan tupaa. He olivatkin varsin mukavaa porukkaa kun revontulia ihastellessa rupateltiin. Ruokaa syödessä huomasin tuvan ikkunasta kuinka taivas alkoi “lyömään tulta”, silloin tulikin melkoisen kiire pukeutua lämpimästi ja kiirehtiä Pallasjärven rantaan tuijottamaan taivaalle! Jo vain oli upeat loimut, elämäni upeimmat!
Aamulla heräsimme seitsemän aikoihin hieman tokkuraisina yön valvomisesta, mutta mahat kurnien. Söimme aamupalaksi jo vakioksi muodostunutta omena-kaneli puuroa ja ruisleipää. Kamat kasaan ja ei muuta kuin hiihtämään kohti autoa, jotta varsinainen reissun ydin voi alkaa!
